Tavallisia paikallishoitovalmisteita, joita käytetään psoriasiksen hoidossa, ovat kortikosteroidivoiteet ja -liuokset, tervavalmisteet ja A- ja D-vitamiinijohdannaiset. Paikallishoitoina käytettäviä kortikosteroidi- eli kortisonivalmisteita, on saatavilla erivahvuisina (II-, III- ja IV-ryhmä). Ne hidastavat solujen jakautumista, hillitsevät tulehdusta ja rauhoittavat kutinaa. Pitkään käytettyinä ne kuitenkin haurastuttavat ihoa ja voivat edistää tulehduksen kehittymistä. Sen vuoksi niitä käytetään kuureina: kortisonihoitojakson jälkeen pidetään vähintään yhtä pitkä tauko, jonka aikana ihoa hoidetaan perusvoiteella. Kortisonivoiteiden hoitotulos ei yleensä ole kovin pysyvä ja se voi heikentyä toistuvien kuurien myötä.

Kalsipotrioli on D-vitamiinijohdos, joka vastaa teholtaan III-luokan kortisonia. Se soveltuu lievän ja keskivaikean läiskäpsoriasiksen hoitoon. Kalsipotrioli saattaa aiheuttaa ohimenevää ihoärsytystä ja sitä ei saa levitä hoidettavan läiskän ympärille. Valmisteen etuna on, ettei sen ole todettu aiheuttavan ihon ohenemista. Toinen D-vitamiinijohdannainen, jota käytetään psoriasiksen hoidossa, on kalsitrioli. Lisäksi on käytössä yhdistelmävalmisteita, joissa D-vitamiinijohdoksen lisäksi on vaikuttavana aineena steroidi. Yhdistelmähoitoja voidaan antaa myös vuorottaisina tai jaksottaisina.

Terva- ja ditranolivalmisteita käytetään nykyään lähinnä vain sairaalassa annettavassa avo- tai osastohoidossa. Niiden haittana on sottaavuus ja ärsyttävyys. Tervavalmisteet herkistävät ihoa valolle, mitä käytetään hyväksi yhdistelmähoidoissa. Paikallishoitona lievässä tai keskivaikeassa psoriasiksessa käytetään myös tatsaroteenia, joka on A-vitamiinijohdos. Lisäksi immuunijärjestelmään vaikuttavia paikallishoitovalmisteita, kuten takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteita, on kokeiltu psoriasiksen hoidossa esim. kasvojen iholla.